Musiikkivideoita edustuskappaleille putkahtelee vielä esikatseluiden aikana ja jälkeen. Esimerkiksi Ruotsi ei kerta kaikkiaan ehdi tekemään videota esikatseluita varten, koska heidän finaalinsa on niin lähellä kappaleiden toimitusaikaa EBU:lle. Mutta tänä vuonna Eric Saade sai edeltäjänsä Anna Bergendahlin tavoin ihan oikean videon loppujen lopuksi. Myös Suomen Paradise Oskarille on tehty toinen musiikkivideo esikatseluvideon jälkeen.
Tämän vuoden tarjonnasta keräsin Youtubesta tähän siis muutaman oikean musiikkivideon, jotka eivät valitettavasti ehtineet esikatseluohjelmiin. Hyviä ovat, kyllä.
Nyt on jokunen päivä ehditty jo olla koto-Suomessa ja sulatella menneitä Düsseldorfin kisapäiviä. Päällimmäiseksi ajatukseksi nousee, kuinka ylpeä sai olla meidän nuoresta edustajastamme. Axel jaksoi pitää positiivisen perusvireensä, vaikka varmasti kisaväsymys jossain vaiheessa painoi. Vienoa hymyä riitti kaikille.
Menestystäkin tuli. Kansainvälinen media valitsi meidän pojan syystäkin suosikikseen: kukapa ei tällaista artistia haluaisi haastatella. Kolmas sija ja yli sadan mennyt pistesaalis semifinaalissa olivat mieletön suoritus. Finaalissa olisi tietenkin suonut paremmankin sijoituksen, mutta esityksen mentyä nappiin ja pistemäärän oltua silloinkin mainio ei voi olla kuin tyytyväinen. Upeasti edustettu Axel!
Facebookin Paradise Oskar -faniryhmään on liittynyt ihmisiä ympäri maailman. Ei ole mikään ihme, että Australiasta asti kysellään, mistä hänen levyn saisi hankittua. Lahjakkaan ja sympaattisen muusikon sanoma koskettaa kulttuurista riippumatta. Saksan viisujen aikana saimme nähdä Suomen edustajana henkilön, joka rakastaa musiikkia yli kaiken. Tämä rakkaus näkyy Paradise Oskarin jokaisessa kuulijoihinsa luomassa katseessa.
Axel Ehnströmin karisma artistina ja ihmisenä on jotain sellaista, mistä moni kokeneempi kollega saa vain haaveilla. Sitä ei voi opetella mistään, sitä ei voi ostaa. Voi vain arvailla, kuinka tämän nuoren miehen karisma vain kehittyy vuosien vieriessä – paranee kuin laatuviini vanhetessaan. Se yhdistettynä lahjakkuuteen säveltäjänä ja sanoittajana takaavat hänelle elinikäisen työn musiikin parissa.
Iso ja lämmin kiitos sinulle, Paradise Oskar! Oli hienoa saada sinut Suomen edustajaksi vuoden 2011 Euroviisuihin. Vilpittömästi kiitos!
Siis käsittämättömän upea Paradise Oskar! Meidän poika! Meinasi sydän lentää areenan katosta ulos, kun Suomen lippu paljastui kahdeksantena.
Täytyy kyllä myöntää, että hivenen oli jo luovuttanut fiilis eilen illalla siinä vaiheessa, kun laski kolmen finaalipaikan olevan vielä jaossa, eikä Venäjää, Turkkia ja Armeniaa oltu vielä paljastunut kirjekuorista. Mutta kuinkas kävikään: eivät olleetkaan Turkki ja Armenia varmoja finalisteja. Maailmassa on siis oikeutta!
Tästä voisi päätellä, että nykyinen 50/50-systeemi (eli puolet äänistä yleisöltä ja puolet tuomaristoilta) onnistuvat sittenkin murtamaan diasporan mahdin, jos kappale on finaalikelvoton. Mitä yllätyksiä ”varmojen finalistien” osalta onkaan vielä luvassa torstai-iltana toisessa semifinaalissa? Tällaiset tulokset lisäävät kisan mielenkiintoisuutta huomattavasti.
Mitä tulee lauantain finaaliin, niin nyt alkaa olla jännät paikat. Meidän Paratiisi-Oskari kerää niin paljon positiivista huomiota täällä, että tässä alkaa pelottaa, kuinka hyvin Suomen tässä kisassa voikaan vielä käydä. Kaikki on mahdollista. Finaalin top 10:n joukossa on nyt mukavasti tilaa, kun jo kaksi ”varmaa” pärjääjää on ulkona pelistä. Saksalaistoimittajat povaavat Saksan douze pointsin menevän Suomelle. Vedonlyöntilistoilla Suomi pompsahti eilisillan jälkeen peräti kuudenneksi. Ei voi muuta kuin jännittää, mitä viikko vielä meille tuo tullessaan.
Paradise Oskarin tapasimme tänä aamuna Suomen delegaation hotellilla. Siinä haastellessamme kävi hyvin selväksi, että tätä poikaa ei jännitä lauantai tippaakaan. Ensimmäisen esiintymisnumeron hän itse arvioi hyväksi asiaksi, koska lataus on siinä vaiheessa vielä korkealla. Eli no worries, kyllä Paradise Oskar tämän homman kotiin hoitaa!
Kohta kiiruhdamme toisen semin ekaan kenraaliin. Sitten saadaan parempi käsitys meidän pojan mahdollisista tulevista kilpakumppaneista.
Ensimmäinen harkkakierros on nähty ensimmäisen semifinaalin osalta (kiitos Escstats.com). Erityisen ilahduttavaa oli nähdä, kuinka Suomen Paradise Oskar ottaa yksinään koko lavan haltuun. Taustalla nouseva maapallo vain nostattaa fiilistä, kun edustajamme laulaen pelastaa maailmaa. Ylistäviä arvioita on saanut lukea ulkomaalaisilta sivustoiltakin (esim. 3minutes ja AKOE). Tää kuulkaa voi vaikka voittaa!
Serbian Nina on myös ensimmäisen semifinaalin väriläiskiä kirjaimellisesti. Retroa tursuava esitys ja erittäin vakuuttava laulunlahja voivat vastoin ennakko-odotuksia siivittää nuoren tytön viisufinaaliin. Ainakin toivoisin niin.
Yhtä vuoden ykkössuosikeistani, Unkaria, saa vielä hieman jännittää. Harjoituksissa meno ei ollut niin tehokasta kuin olisi saattanut toivoa. Biisissä riittää vauhtia – toivottavasti sitä saadaan myös esiintymiseen ja kameratyöhön.
Norjan habatus nähtäneen myös finaalissa. Aurinkoinen esitys ja helpot käsiliikkeet takaavat biisin jankkauksen tarttuvuuden. Tässä on mielestäni myös vahva voittajasuosikki, vaikka lauluääni ei sellaista antaisi odottaa. Toisaalta eipä se Saksan Lenakaan viime vuoden paras laulaja ollut.
Ykkössemin ”automaattisia finalisteja” lienevät Armenia, Turkki, Venäjä, Georgia, Azerbaidžan ja Kreikka. Neljää jäljelle jäävää finaalipaikkaa voisivat olla ottamassa siten Suomi, Norja, Serbia ja Unkari. Islanti saa olla sellainen bublin’ under -vaihtoehto riippuen siitä, kuinka paljon ’kuolleen miehen ystävät’ keräävät säälipisteitä Euroopasta. Varmoiksi karsiutujiksi voisi mainita ainakin Liettuan ja San Marinon.
Kaikki harkkavideot ovat katsottavissa korkealaatuisella kuvalla escstatsin youtube-kanavalta. Suositten! Tässä heidän kuvaamansa Suomen ensimmäinen harkka.
Ja tässä vielä muistin virkistämiseksi ensimmäisen semifinaalin esiintymisjärjestys:
1. Puola: Magdalena Tul – Jestem 2. Norja: Stella Mwangi – Haba haba 3. Albania: Aurela Gaçe – Feel the passion 4. Armenia: Emmy – Boom-boom 5. Turkki: Yüksek Sadakat – Live it up 6. Serbia: Nina – Čaroban 7. Venäjä: Alex Sparrow – Get you 8. Sveitsi: Anna Rossinelli – In love for a while 9. Georgia: Eldrine – One more day 10. Suomi: Paradise Oskar – Da da dam 11. Malta: Glen Vella – One life 12. San Marino: Senit – Stand by 13. Kroatia: Daria Kinzer – Celebrate 14. Islanti: Sigurjon’s Friends – Coming home 15. Unkari: Kati Wolf – What about my dreams 16. Portugali: Homens da Luta – A luta é alegria 17. Liettua: Evelina Sašenko – C’est ma vie 18. Azerbaidžan: Ell & Nikki – Running scared 19. Kreikka: Loukas Giorkas feat. Stereo Mike – Watch my dance
On ollut hyvä viikonloppu viisujen puitteissa: kaikissa kolmessa Pohjoismaassa, joissa karsinnat ovat käynnissä, menivät oikeat esitykset finaaliin.
Suomessa finaalipaikat lunastivat Father McKenzie, Milana Misic ja Paradise Oskar (kappaleet voit kuunnella täältä). Paratiisi-Oskari oli ennen tv-lähetysten alkamista suosikkini Saksaan ja on sitä onnistuneen Tohlopin semin jälkeenkin. Vaatetusta vähän säätäisin (casual -> smart casual), mutta muuten paketti on koossa jopa niitä esityksen lopussa nousevia hymynhäivähdyksiä myöten. Myös Father McKenzie voisi olla mun puolesta matkalla Düsseldorfiin, jos kappaletta sovitettaisiin vielä jotenkin napakammaksi. Milanan vivahteikas iskelmä on yllättävän toimiva, mutta vain suomalaiseen makuun. Hienoa on, että tytär halusi kunnioittaa äitinsä Laila Kinnusen50 vuoden takaista euroviisuedustusta osallistumalla Suomen karsintaan vuonna 2011.
Yllättäen rannalle jäi Jimi Constantine, jonka teeskennelty rokkikukkoilu ei tavoittanut Suomen kansaa. Raatihan nostaa finaaliin vielä yhden pudonneen, jotta finaalissa olisi siten täysi kymppi artisteja kamppailemassa edustustehtävästä Saksassa. Jos (ja suuresti luulen että kun) Jimi tuon viimeisen paikan itselleen saa, olisi artistilla ja taustatiimillä paikallaan miettiä, kuinka esitystä selkeytettäisiin. Voisiko kenties jättää A) kuohuviinin poksauttelun, B) rahan heittelyn, C) paidan repimisen tai D) ylettömän välihuutelun ja -meuhkaamisen pois? Kun olennainen esityksen kannalta on löydetty, keskitytään siihen sitten täysillä ja annetaan loistavalle biisille arvoisensa puitteet.
Perjantai oli Suomen ilta, mutta eilen lauantaina kisailtiin Norjassa Melodi Grand Prix’n toinen semifinaali. Vaikka ihan hehkeimmältä ei tämä viisuvuosikerta Norjassa vaikutakaan, niin kansa erotti jyvät akanoista äänestäen parhaimmat jatkoon: Hanne Sørvaag ja Babel Fish saivat suoran pääsyn finaaliin.
Molemmat olisivat ihan edustuskamaa Saksaan asti:
Islannissa finaaliin menivät Moskovan viisuissa vuonna 2009 toiseksi sijoittunut Jóhanna Guðrún Jónsdóttir (eli yksinkertaisemmin Yohanna) sekä aiemmistakin Islannin karsinnoista tuttu Matthías Matthíasson (alias Matti Matt). Jälkimmäinen yhdistelee kappaleessaan jännästi etnoa ja hevioopperaa, mutta johtuen kappaleen lopun sekamelskasta ei tämä herätä niin paljon ihastusta kuin voisi. Jóhanna oli Islannin parasta antia tälläkin kertaa, vaikka kappale ei aivan parin vuoden takaisen tasolle omissa mieltymyksissä ylläkään. Mutta kuitenkin til hamingju Jóhanna! Mielelläni sinut taas tapaisin muutaman vuoden tauon jälkeen!
Suomen karsinnat vuosimallia 2011 ovat sitten pärähtäneet käyntiin. Niin eilisessä ensimmäisessä semifinaalissa kuin tulevissa kahdessa osakilpailussa on merkille pantavaa, että tänä vuonna ei ole mukana ainuttakaan aidosti huonoa kappaletta. Voisiko vuosikertaa sitten luonnehtia erinomaiseksi? No ei oikein niinkään, koska 15 kappaletta käsittävästä kokonaisuudesta ei yksikään noussut sykähdyttämään ensi kuulemalla. Muutaman kuuntelun jälkeen toki ne ”huiputkin” löytyivät. Mutta sellainen menee ylianalysoinnin puolelle: keskiverto euroviisujen katsoja kuitenkin kuulee kappaleen ensimmäistä kertaa tv-lähetyksessä (myös Düsseldorfista), jolloin nämä useammalla kuuntelulla aukeavat eivät vakuuta tarttuvuudellaan.
Mutta pois negaatiot! Tämä vuosi on oikeasti hyvä ja suurinta osaa biiseistä kuuntelee mielellään myös karsintarupeaman jälkeen.
Mitä jäi käteen eilisestä? Rannalle jäivät Automatic Eye ja Jonna, kun finaalipaikan lunastivat Cardiant, Johanna Iivanainen ja Marko Maunuksela. Cardiantin jatkopaikka ei yllättänyt: suomalaisistahan tuli ”hevikansaa” viimeistään vuonna 2006. Marko Maunuksela lauloi vakuuttavasti ja tangokuninkaallisista koottu taustakööri tuki esitystä hienosti. Myös Mika Toivanen oli onnistunut sovittamaan sävellyksensä sellaiseksi, ettei se käsitteen negatiivisessa mielessä kuulostanut liikaa mikatoivaselta.
Johanna Iivanainen oli itselleni illan valopilkku ja ainoa kappale sekä artisti, jonka nähdyn ja kuullun perusteella päästäisin ensimmäisestä semifinaalista edustusmatkalle Düsseldorfiin. Koruton ja herkästi tulkittu kappale kertoo tarinan niin universaalisti ilman turhia kikkailuja, että ajatus aukeaa ympäri Eurooppaa. Kappaleestahan on valmiina jo englanninkielinen versio (Skylarks in the breeze), joka kuultaisiin kansainvälisessä kisassa, jos luojansa suo. 😉
Ensi viikolla on kuitenkin luvassa ainakin omasta mielestäni se kovatasoisin semi, joten muistakaahan virittäytyä perjantaina TV2:n äärelle klo 21!
Düsseldorf 2011 * 